Topeliuksenpuisto

Posted · Add Comment

Topeliuksenpuisto on 1800-luvun rakastetulle satusedälle, kirjailija-toimittaja Zacharias Topeliukselle (1818–1898) omistettu puisto. Tämän puiston stadilaisnimi on Toppari. Vuonna Töölön 1906 vahvistettu asemakaava varmisti Topeliuksenpuiston alueen virkistyskäyttöön.

Topeliuksenpuisto on arkkitehtoniselta rakenteeltaan harvoja muotopuistojamme, vihreä akseli kahden julkisen rakennuksen, kirkon ja kirjaston välissä. Puisto koostuu luonnonmukaisesta osasta sekä geometrisestä osasta, jossa on kaksi peräkkäistä, suorakaiteen muotoista aukeaa ja niiden jatkona hevosenkengän muotoinen aukio. Näitä reunustavat koko pituudeltaan kapeat suorakaiteet, jonne puut ja pensaat on sijoiteltu vapaamuotoisemmin.

Puiston eteläpäässä on Hilding Ekelundin (1893–1984) suunnittelema 1920-luvun uusklassismia edustavan Töölön kirkko. Kirkko on tullut kuuluisaksi myös sen tornista huhuilevan huuhkajan ansiosta! Kirkko on selvästi puiston tasoa ylempänä ja antaa aiheen rinteen puolipyöreään muotoon. Rinnettä koristavat mm. erilaiset poppelit. Rinteen alapuolelta avautuu puiston hevosenkengäksi kutsuttu muotopuutarhaosa. Sitä koristavat tiukan geometriset leikatut pensasaidat, puolipallon muotoiset orapihlajapuut ja niiden alla olevat neliön muotoiset jaloruusuryhmät. Aidattu leikkialue on pitkulaisen mallinen ja siellä on uusitut leikkivälineet töölöläisille pilteille.

Puiston Sibeliuksenkadun puoleisessa osassa on taas hopeapajut leikattu sylinterin muotoon. Puiston keskiosan pensasruusuin reunustettu kenttä soveltuu mainiosti vaikka petankin peluuseen. Erilaisia kasvierikoisuuksia on kerätty kulkuväylien reunoille tiukkoihin sommitelmiin. Täällä kasvaa mm. ruusu- ja mustaorapihlajia, kirsikoita ja douglaskuusia.

Puiston toisessa päässä oleva Töölön kirjasto edustaa modernismia ja sen on suunnitellut Aarne Ervi (1910–1977). Kirjasto rakennettiin vuonna 1970. Kirjaston edustan loivassa rinteessä kasvillisuus on sijoitettu vapaamuotoisemmin maisematyyliin. Kirjaston viereiseen altaaseen istutetaan joka kesä suurilehtisiä, punakukkaisia Cannoja, joiden juurakot talvehtivat kaupunginpuutarhalla. Pohjoispään käytävät kaartelevat pitkin maastonousujen vieriä puiden alla ja liittyvät vaikuttavasti viereisen Sibeliuksenpuiston luonnonmaisemaan.

Kirjaston edessä seisoo Kari Juvan (s.1939) vuonna 1972 paljastettu veistos Lukusali. Veistoksen kaksi tyyliteltyä figuuria esittävät kirjastossa sattumalta toisensa kohdanneita henkilöitä, joita yhdistää lukuharrastus. Kari Juva on saanut kiitosta veistostensa plastisesta muotoilusta ja liikkeen vaikutelman yhdistämisestä raskaisiin massoihin. Töölön uuden sivukirjaston sisäänkäynnin taideteoksesta järjestettiin 1960-luvun lopulla kilpailu, jonka voitti Juvan ehdotus. Veistoksen materiaali on pronssia ja jalusta on mustaa graniittia.

Topeliuksenkadun suuret, 1930-luvulla istutetut lehmukset luovat pehmentävän seinän puistolle tehden siitä keitaan, jossa voi siis kulkea kahden puistotyylin välissä, nauttia ruusuista ja erikoisistakin puista. Lasten on turvallista leikkiä ja pelata aidatulla kentällä. Kirkon tornista todellakin saattaa kuulla huuhkajan huhuilua, onhan sille paljon ravintoa tarjolla, koska kanit ovat varsinainen riesa Töölön puistoissa.

 

Muotoja ja maisemaa – Töölön puistoja 1930-luvulta nykypäivään

 
6ppruoholahden

Modernin Ruoholahden puistot

Entiselle satamatoimialueelle syntyi vuosina 1992–2002 palanen uutta Helsinkiä, joka ohi ajettaessa ei paljasta puistojaan. Ruoholahdessa […]
Sari
/ Add Comment